keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Once upon a time there was a horse












Järjetön ikävä. Kaikesta huolimatta, vaikka kannankin menneisyyttä aina mukanani ja se painaa minua aika-ajoin, en kuitenkaan tahtoisi palata ajassa taaksepäin. Tietenkin olisi ihanaa viettää vielä muutama hetki rakkaiden kanssa, mutta kaikki loppuu aikanaan. Kaikki tämä kaipaus, ikävä ja tuska - sen täytyy olla merkki siitä, että se todellakin oli kaiken arvosta.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Vaikka en olekkaan päässyt täysin käsittelemään näitä asioita loppuun, yritän katsoa tulevaan ja siinä minua on auttanut todella paljon rakkaat hevosystäväni, jotka vievät ajatukseni muualle. Jos olisin jäänyt vain tyhjän päälle, olisi kaikki varmasti ollut vielä vaikeampaa.







Once upon a time there was a horse
This horse was a projection of my dreams
This horse made my life whole.


 

2002-2014

maanantai 8. joulukuuta 2014

Aamuratsasteluita

Olen nyt muutaman viikon jo käynyt aina joku päivä alkuviikosta ratsastamassa Gringolla aamuisin. Omistaja on ollut pari kertaa nyt katsomassa kun menen, en muista itseasiassa että olisi koskan ennen nähnyt kun ratsastajan Gringolla.. :D täytyy kiittää, että hänellä on niin paljon luottamusta minuun. Aikasemmin olen antanut Gringon tulla aluksi aavistkuksen liian ylös, "nojaamaan" kädelle. Sipe kuitenkin neuvoi tekemään paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, sillä niiden avulla se tulee sieltä pois ja huomasin saman itse välittömästi. Kuitenkin saatiin hyvää palautetta paljon ja Sipe tuntui olevan (en tiedä, jopa yllättävän?) tyytyväinen Gringon ja minun yhteistyöhöni.

Viime viikolla
 Olin siis tänä aamunakin ridailemassa poitsulla. Aamulla herätessäni flunssa tuntui väkisin painavan päätäni takaisin tyynyyn, mutta onneksi tallilla jotenkin aina piristyy. Ulkona oli hirveä sadesää joten en tavanomaisen pitkää alkumaastokävelyä päässyt suorittamaan, mutta onneksi saatiin olla maneesissa melkein koko aika yksin, niin luksusta!

Menin käyntiä aika kauan, pitkillä sivuilla tein aina väistöä tai avoa ja lyhyilla sivuilla pysähdyksiä, välillä myös peruutuksia. Gringo oli tosi kivan tuntuinen jo tässä, väisti pienemmilläkin avuilla ja pysähdyksiin riitti pieni takareisien puristus/taakseveto. Koitin siis ratsastaa mahdollisimman pyöreäksi ja eteenalas, heppa oli todella myötämielinen ja rentoutui nopeasti. Tein molempiin suuntiin ja lopuksi otin vielä muutamia väistöjä pois päin uralta, 5m sivulle ja 5m takaisin uralle.
Ravissa alkuympyröiden jälkeen tein aika samalla tavalla pl. pysähdykset, väistöjä uralla ja myös pois uralta, sekä keskihalkasijalta uralle. Tehtiin myös muutamia temponmuutoksia, checkejä että heppa on pohkeella ja ei vitsi se oli niin hyvä, totteli välittömästi koko ajan. Välissä käynnissä taas pysähdyksiä ja peruutuksia, sitten uudestaan toiseen suuntaan.

Kävelyllä viikonloppuna
 Laukassa otin vain muutamia ympyröitä ja uralla keskityin suoruuteen, Gringollahan ei voi muutenkaan vielä laukata kovinkaan pitkään. Ympyröillä otin avoimella kaarella hieman kokoon, sekä tein lyhyitä pätkiä avomaista väistöä. On niin jännä, vaikka oon tavallaan suhteellisen pieni Gringolla, pystyn nykyään istunnalla pitämään sen ihan helposti kasassa laukassa vaikka se onkin sellaista heittoistuintyyppistä. Aino ongelma mikä josksu on ollut, on se laukan nosto. Ratsastuskouluavuilla kun nostat, Gringo "hypähtää" hirveällä voimalla siihen laukkaan. Nyt oon onneksi jo tottunut, pieni paino sisäistuinluulla ja ollaan jo laukassa.. Olispa kaikki hepat näin herkkiä. En kohta voi tyytyä enään vähempään. Taluttelin loppukäynnit ja käveltiinkin aika tovi. Gringo on niin mun koira nykyään, haluaa vaa nuolla mun naamaa ja päätä, syödä hiukseni ja muutenkin kävelee turpa mun selässä/päässä/olkapäässä.. Välillä vähän kuumottaa jos toi nyt jostain hypähtää suoraan niskaani :D Mutta en minä häntä voi kieltää, jos hän on niin seurallinen.. Oon kyl tosi iloinen, että meidän "suhde" on parantunu tosi paljon nyt. Gringo harvemmin pelleilee enään, jos säikähtää rauhoittuu nopeasti, ei juoksen mun kanssa tarhan portista ja pysyy paremmin karsinassaan. Maailman hienoin heppa <3

Uljas, komea, näyttävä GP-hevonen Sir G

maanantai 1. joulukuuta 2014

Estekisat 29.11

Oma seurani HeWi järjesti viime lauantaina seuraestekarkelot, joissa kilpailtiin samalla mäen seurojen estemestaruuksista. Itse osallistuin Pilvellä luokkaan 90cm.

Kävelin radan ensimmäisen kerran jo ennen ekan luokan alkua yhdessä Saran kanssa, joka pääsi ensimmäisenä kokeilemaan Santtua kilpailuissa jälkeeni. Auttelin myös veryttelyssä, mikä sujui heidän osaltaan todella hienosti. Harmittavasti Santtu kuitenkin jännittyi niin paljon radalla, mikä johti kahteen kieltäytymiseen.

Pilvellä meni myös Ella 80cm, heillä aivan loistava rata sairaan nopealla ajalla, mutta yksi saamarin puomi tuli alas. Olisivat voittaneet ilman pudotusta, mutta sijoittuivat silti sijalle 10. Kävelin vielä vielä ennen 90cm alkua radan uudestaan estevalkkuni kanssa, joka ohjeisti ja neuvoi radan kulkua, sekä kiinnitti huomion kohtiin missä on tullut paljon virheitä. Tässä välissä Laura olikin ehtinyt tulla Pilven kanssa maneesille ja kiidin äkkiä kohti veryttelyä.

Otin todella rennon veryttelyn alle (jälleen kerran). Menin aika paljon käyntiä, ravissa reippaasti vähän pyöreäksi ratsasastaen ja laukassa sama homma kevyessä istunnassa. Pilvi tuntui todella hyvältä - oli reipas, vireä ja vastasi hyvin apuihin. Otin yhden hypyn noin 70-80cm esteelle, Pilvi oikein imi sille ja hyppäsi hienon hypyn. Päätin jättää veryttelyn siihen, turhaan ottaa hyppyjä alle kun on mennyt jo yhden radan eikä hevonen ole mikään uusi tuttavuuskaan.. Kävelin hetken ja otin vielä kierroksen ravia ja pari kierrosta laukkaa ennen vanhaan maneesiin lähtöä.


                                                              puhelinlaadulla taas mennään..

Eka este meni hyvin. Tokalle ajatukseni oli ollut ratsastaa pitkä tie, noh Pilvillä oli jäänyt päälle uusintamoodi ja hän päättikin itse oikasta esteelle tiukan kurvin ja tultiin kyllä aika pohjaan, onneksi hevonen kiipesi yli. Seuraava väli olisi ollut reipas kuusi askelta, mutta huonon hypyn takia otin suosiolla yhden askeleen lisää ja osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Loppu perusrata hyvin ja uusintaan! Uusinnan ekalle tuli taas aika lyhyt tie, mutta puhtaasti yli ja seuraavasta kanssa. Seuraavat kaksi pystyä pelasin hiukan varman päälle ja otin hieman pidemmät tiet, sillä Pilvi pudottaa vinohypyt harmittavan helposti. Sarjalle tuli aivan kaamea lähestyminen, täysin sama virhe mikä kävi edellisen ratsastajan kanssa. Tällä kertaa onnistuttiin kuitenkin kiipeämään puhtaasti yli ja sitten vielä viimeinen okseri, tidii puhdas rata! Olin tosi tyytyväinen, olin niin jännittänyt mitä tästä tulee kun mennään pitkästä aikaa 90cm, mutta onneksi mentiin! Nappasimme luokasta sijankin, ollessamme sijalla 3.



Hetken ikuisti ihana-Ilona
Myöhemmin sain tietää, että sain pronssia HeWin estemestaruudessa! Vielä kun laskettiin yhteistulokseen edellisen viikon koulukisa jonka voitimme, saavutimme kokonaiskilpailun voiton. Olin niin iloinen tuosta. Tuntsareiden jälkeen olin niin pettynyt kun ei mitaleja tullut niin nyt ainakin tuli :D Maailman paras Pilvi, piristi kyllä viikonloppua kummasti.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Koulukisat 22.11

  
Video on puhelimella kuvattu, sillä unohdin kameran kotiin joten siksi tuollainen "kapea"


Viime lauantaina Dumissa järjestettiin seurakoulukilpailuit, joissa samalla ratkottiin molempien seurojen (HeWi, TKR) mestaruudet. Itse menin tällä kertaa siis HeB:0, koska luokat oli rajattu siten että hevonen saa startata yhdessä luokassa vain kerran ja MK halusi mennä Pilvellä HeA, sillä hän on ehtinyt harjoitella kangilla koko syksyn ajan.

Kerrankin onni potkaisi ja sain startata ihan luokan alussa, lähtönumerolla 2. Itse tykkään mennä luokan alussa, sillä jännittän edelleenkin kipailuja niin paljon, varsinkin jos joudun stressaamaan ja katsoa monta rataa ennen omaani. Toisaalta tämä kutisti verkka-aikaa hieman, mutta asiasta ei aiheutunut ongelmaa. Otin aika rennon veryttelyn, eteenalas kaikissa askellajeissa, muutamat siirtymiset yms. Harjoitusravissa otin muutamat lisäykset ja voltit, laukassa lähinnä keskityin vain suoruuteen. Hevonen tuntui hyvältä avulta, joten en viitsinyt lyödä ylimääräistä painetta.

Rata meni kaiken kaikkiaan hyvin ja olin tyytyväinen. Ainoa mistä voisin itseäni nyt potkaista oli se etten kerännyt enempää ohjia käteen keskikäynnin jälkeen. Tajusin tämän radallakin, mutta jotenkin ajattelin "nääh se nyt skitsoo jos alan säätämään", joten korjasin asian vasta tokassa laukkaosuudessa. Noh, onneksi siitä nyt ei sinäänsä noottia tullut, mutta varmasti olisivat pisteet näissä arvostelukohdissa nousseet. Peruutus nyt oli perus meidän peruutus, mut sille en oikein voi mitään, ei ole vaan mahdollisuutta treenata sitä niin paljon. Tunneilla ne nyt useimmiten sujuvat jo ihan siedettävästi, eli ehkä voidaan kisoissakin joskus esittää sitä oikeeta peruutusta vastaava liike (tällä hetkellä kun ne tuppaavat muistuttamaan lähinnä jotain reining-liikettä..).

Eli tulos oli siis sen 64,8% ja tällä prosenttimäärällä napattiin luokan voitto, sekä myös HeWin seuramestaruus :) Olin todella iloinen ja hyvä fiilis on jatkunut nämä välipäivätkin! Pilvi oli sen pari kuukautta niin vaikea, onneksi se nyt tuntuu jo ohimenneeltä vaiheelta..

Ensi lauantaina on sitten vastaavat karkelot mutta esteillä! Itse olen menossa Pilvellä 90cm. Nyt kuitenkin on aika poistua ruudun äärestä, sillä missiona olisi olla Sir Gringon selässä yhdeksältä huomisaamuna. Joten Doodelidoo!

torstai 20. marraskuuta 2014

sitä sun tätä

Sunnuntaina olin ratsastamassa taas Gringolla. Tällä kertaa oli jotenkin vaikeampaa, hevonen oli jotenkin jäykähkö aluksi vaikka olin kävellyt 40min alkukävelyt maastossa. Vertyi kuitenkin ihan kiitettävästi, paitsi toisessa suunnassa en millään tahtonut saada asetusta rehellisesti läpi.. Vihdoin kun alkoi tuntumaan hyvältä "raviaika" jo loppuikin.. Pistän kyllä heikon esityksen osittain oman väsymykseni ja suoraan sanottuna ravinnonpuutten (:D) piikkiin, menin vasta aamu- ja päivätallin jälkeen ratsastamaan, ilman että olin syönyt mitään koko päivänä.

Keskiviikkona käytiin Peran kanssa kävelyllä, minkä jälkeen kävin ratsastelemassa kaverini ponilla. Mentiin Viken kanssa kentällä aika rennosti. Käynnissä yritin ratsastaa syvälle eteenalas, sillä viime kerralla kun menin ponilla tuntui että se tuuppasi alussa jäämään liian lyhyeksi. Ravissa sama juttu ja poni tuntui jo paljon kivemmalta. Tein lähinnä vaan kaarevia uria ja kolmikaarisia, muutamat väistöt suuntaansa. Laukkaa otin vähän vähemmän sillä pohja tuntui hieman kovalta, mutta muutamat ympyrät suuntaansa. Ratsastuksen jälkeen ajattelin, että lähden maastoon ravaaman loppuravit poni kun oli niin rauhallinen.. No joo, samantien kun olin siirtänyt raviin oltiinkin jo laukassa ja tunnen ponin takapään kevenevän kiittettävästi.. Käveltiin sitten loppumatka ja talutin vielä saman lenkin toiseen suuntaan.

Tänäänkin menin jo melko aikaisin tallille ja Gringon hoiteluiden jälkeen suuntasin taas alatalleille. Tällä kertaa ratsuna oli Murtopurojen toinen poni Lisbe, joka onkin jo vanha tuttu vuosien takaa. Se on kyllä niin pieni, niin miniatyyri ja kun en nykyään niin usein poneilla ratsasta niin herran jestas... Poni oli aluksi todella hankala, ei ole koskaan ollut niin vaikean oloinen. Emma kertoikin että ponilla on ollut nyt muutama helppo päivä, milloin sitä ei ole läpiratsastettu ollenkaan ja sen huomasi. Jouduin tosissani ratsastamaan, mikä oli ponin miniatyyrikoostakin johtuen erittäin vaikeaa... Pohkeet oli jossain ihme paikassa ja kaula tuntui 5cm pitkältä. Lopuksi poni tuntui jo ihan ookolta, joten komensin Emman jatkamaan. Emmalla poni meni pööfectisti.. Kipasin hakemassa Gringon tallista ja taluttelin samalla kun Emma käveli Lissulla loppukäynnit maastossa.


Olin myös tunnilla Pilvin kanssa, meni ihan kiitettävästi. Alkuraveissa Pilvi tuntui keveältä ja koitin lähinnä keskittyä itse omiin pohkeisiini. Minulla on välillä paha tapa keventäessäni "tuupata" jalalla joka toisella askeleella. Nyt kun poni tuntui suhteellisen hyvin vastaavan apuihin, niin koitinkin olla etten turruttaisi sitä jatkuvalla pohkeenkäytölläni. Mentiin tunnilla aika perusjuttuja, kun lauantaina kisoissa on Helppo B. Menen tällä kertaa itsekkin sen luokan, sillä Pilven toinen ratsastaja haluaa startata HeA, dumissa kun ei ole mahdollista mennä saman hevosen kaksi krt samassa luokassa..

Tehtiin siis voltteja kaikissa askellajeissa, sekä keskiraveja ja -laukkoja. Erityisesti laukkavoltit olivat sujuvia, Pilvi tuntui koko ajan todella mukavalta. Ravissa oikeaan meni helposti, vasempaan jouduin aluksi hieman muistuttamaan Pilviä sisäpohkeeni kunnioittamisesta, mutta toistoilla parani koko ajan huomattavasti. Lisäykset sujui molemmissa askellajeissa tosi hyvin, pitkästä aikaa ravilisäyksetkin lähtivät todella hyvällä energialla takaa. Ihan hyvä fiilinki tunnista, nyt kun viime aikoina ei ole ihan niin hyvin mennyt... Pieniä juttuja mitä itse pitää muistaa, niin hyvin menee :)

tiistai 4. marraskuuta 2014

Terapiaratsu

Juuri kun olin vaipumassa alhaisimpaan syvämasennustilaan, saapui sunnuntai - Gringolla ratsastamis päivä. Oli aika inhottava sateinen sää, niin en viittinyt mennä ulos kävelemään vaan mentiin suoraan maneesille. Alkukäyntien jälkeen tein vain käyntityöskentelyä noin puolen tunnin ajan, sillä heppa tuntui olevan hieman jäykähkö parin vapaapäivän jälkeen. Gringo on onneks sellanen, että vertyy kyllä nopeasti mutta en oikein viitsi ottaa ravia alle ellei se tunnu täydellisen elastiselta jo käynnissä, kun noita vaivojakin on ollut.

Käynnissä tein aika perusjuttuja, väistöjä/avoja ja peruutuksia. Olen alkanut harjoittelemaan Gringolla peruutuksia, sillä se on oikeesti ihan mestari opettaja niissä :D Olen jo Pilvin kanssa opetellut peruuttamaan pelkästään istunnalla "nostamalla" istuinluita, mutta varsinkin kisatilanteissa tämä avain rentoon peruutukseen unohtuu liian usein ja tuloksena on "ratsastuskoulu avuilla" saavutettu mongoloidi. Sir Gringo ei sen sijaan edes alennu kuuntelemaan tällaisia säälittäviä puoliyrityksiä, vaan seisoo paikallaan siihen asti kunnes teet sen oikein. Nolottaa joskus maneesissa "jooh, tää GP heppa ei peruuta", mutta kyllä minä nyt jo osaan! Sen sijaan kaikki muidet liikkeiden suorittaminen on harvinaista herkkua, hieman siirrät pohjetta=täydellinen väistö. Tietenkään en vaadi Gringolta todellakaan sen koko kapasiteettia, tuskimpa se olisi sillon niin myötämielinen. Mutta mielissään se nöksöttelee, kun tehdään tällaisia perusjuttuja.

Ravissa otin vaan keventäen eteenalas ja molempiin suuntiin menin harjotusravissa parit ympyrät. Sain kerrankin pienen videopätkän! Täytyy sanoa, että oon tosi ilonen positiivesti yllättynyt siitä miten olen oppinut istumaan hepan ravissa. Se on siis todella korkea ja oikeastaan ainoa, mikä on koskaan tuntunut hankalemmalta istua kun Pilvipalleroisen... Luultavasti istuminen on helpottunut minulle siksi myös, että saan hepan kulkemaan entistä rennommin.

     

       Toi "mulkaisu" ovelle päin aiheutui kun joku pelottava ihminen kehtasikin astua sisälle :D


Gramaaneista (ihan estääkseni kaikki mussutusajatuksetkin), pidän niitä aina välillä ratsastaessani Gringolla omistajan käskystä. Erittäin harvoin turvaudun niihin jos koskaan, pyrin pitämään niitä niin löysällä miten voi ilman sotkeutumisen vaaraa. Gringo osaa olla aika reaktiivinen heppa, minkä takia ne ovat varotoimena, sillä kuntoutuminen on kesken. Omaehtoisesti en gramaaneja käytä, en ole koskaan kokenut niistä olevan mitään hyötyä ja useimmilla hevosilla ne minun mielestäni haittaavat . Gringo nyt ei normaalilla tuulella ollessaan erotu mitenkään onko sillä ne vai ei, sillä niiden tarkoitus ei ole vetää turpaa ryntäisiin ja tahdon myös tässäkin tapauksessa kunnioittaa omistajan toivetta.

Gringolla on muuten huomenna ultra! Saa nähdä, ollaanko paranemaan päin. Heppa on pysynyt niin hyvänä, että toivo on korkealla. Koskaan ei kuitenkaa tiedä, joten ei vielä nuolaista...

perjantai 31. lokakuuta 2014

Heppamasennus

Uskon, että otsikossa mainittu on jokaiselle ratsastuksen harrastajalle tuttu termi... Ajanjakso, jolloin mikää ei suju ja raivon sekä luovutuksen tunteet risteilevät keskenään. Eihän se reilua olisi, jos aina olisi niin mukavaa ja helppoa, kaiken hyvän täytyy näköjään loppua aikanaan...

Ongelma nro.1 Pilvi

Jo kuukauden ajan, työskentely Pilvin kanssa on ollut osan aikaa tunneista erittäin hankalaa. Laukkaosuudet menevät aina melko hyvin, niissä ei ole koskaan mitään ongelmaa. Heppa on tasainen, pyöreä, kuuntelee herkästi apuja jne.. Siksi en oikeen tiedä nyt mikä on ongelmana. Käynti ja ravi ovat molemmat todella hankalia.. En jostain syystä pysty ratsastaa heppaa tarpeeksi takaa-eteen, minkä johdosta se ei tule kuolaimelle vaan on epätasainen ja napsuttaa suutaan. Lisäksi se juoksee alta ja poikittaa apuja vastaan. Siis käynnissä ja ravissa, laukassa ihan päinvastainen. Välillä on helpompaa, mutta välillä (kuten eilen esimerkiksi) ihan järkyttävää.. Olen yrittänyt eri tavoin muuttaa omaa ratsastustani ja nyt herääkin kysymys onko vika täysin itsessäni. Mietin aluksi, että ongelma on ainoastaan siinä etten saa jalkaa tarpeeksi läpi, mutta miksi sitten laukkaosuudet alkutunnista, tunnin välissä ja lopussa onnistuvat kaikki ? Voiko kyse olla silti siitä? En koskaan ajattele, että hevosessa olisi syytä mutta en oikeasti keksi mitä olen niin paljon itsessäni muuttanut.

Olen yrittänyt kysyä molemmilta opettajiltani  neuvoa, mutta he eivät ole (en oikeasti ymmärrä MITEN) huomanneet tätä ongelmaa ei kuulema näy ulospäin niin pahasti... Mutta tässä tilanteessa luotan kyllä omaan arviooni sillä olen niin monta vuotta kyseisellä hevosella ratsastanut, tiedän kyllä milloin se on hyvä ja rehellisesti avuilla ja milloin se on vain joutsenkaulainen ameeba.
Tällä hetkellä olen todella turhautuneessa tilassa, eilenkin aloin rehellisesti sanottuna itkemään tunnin jälkeen sillä se oli niin kamalaa.. Hermostuin pitkästä aikaa ihan kunnolla ratsastaessani, mikä pahensi tilannetta entisestään.. Toivon, että ongelma korjautuisi pian ja pystyttäisiin taas jatkamaan siitä mihin jäätiin, ei huvittaisi aloittaa kaikkea taas alusta.

Ongelma nro.2 Santtu

Edellinen estetunti oli aivan järkytys. En saanut heppaa tarpeeksi eteen, en nähnyt paikkoja, en osannut yhtään mitään... Hevonen ei olisi halunnut yhtään tulla takajaloilleen ja laukata kunnolla läpi koko kropan oli ihme näkkileipä. Sunnuntairatsastusta parhaimmillaan. Lopputunnista heppa vielä väsyi, alkoi painaa kädelle, jonka jälkeen olin vielä huonompi enkä osannut edes auttaa sitä tilanteessa. Hävetti, nolotti ja säälitti Santtu raukka.

Ongelma nro.3 Gringo

Gringo nyt kaikista vähiten harmittaa, mutta lähinnä ärsyttää. En tiedä johtuuko se tylsyydestä vai mistä, mutta siitä on tullut niin röyhkeä ja rasittava karsinassa. Ei tottele, koko ajan punkee ovelle, puree ovea, heiluttaa häntää, ei väistä... Kun komentaa saa sydärin ja sen jälkeen kostaa olemalla vielä raivostuttavampi. Olenkin hoitanut viime aikoina käytävällä, siinä on yleensä rauhaisampi ja sama seurallinen Gringo mikä yleensä. Onneksi nyt viimisen parin viikon aikana, se on rauhoittunut karsinassaan, tosiaan eilen kyllä osoitti taas taitonsa nostaa ihmisen verenpainetta hoitotoimien välissä.

On hevostelu kyllä aina niin ihanaa !

tiistai 14. lokakuuta 2014

Gringo

En olekkaan pitkään aikaa kirjoittanut Gringosta mitään. Gringolle sattui siis kesän puolessa välissä lievä tapaturma, minkä seurauksena se ei edellenkään ole palannut normaaliin liikutukseen. Nyt kuitenkin jo päälle kuukauden ajan on saatu ravailla pieniä pätkiä ja heppa on ollut hyvä. 




Oon itse viimisen parin kuukauden aikana liikutellu Gringoa paljon tavallista useammin, lähinnä vaan maastossa kävelemällä, mutta nyt viimeiset viikot oon myös ratsastellu kerran viikossa. Ei mitään kovia treenejä todellakaan, ihan vain perus hölkkää eteenalas 10minuutin ajan. Käynnissä olen pyrkinyt tekemään vähän enemmän, kaikenlaisia peruutuksia+pysähdyksiä ja väistöliikkeitä. Yleensä se kävely osuus on kyllä niin "tylsää" ja "puuduttavaa", että olen pari kertaa kävellyt eka ulkona sen 30-40min, kävellyt maneesissa ehkä sen max. 10min+ravit ja sitten loppukäynnit taas ulkona.. :D


Sen olen kyllä huomannut, että joko olen itse kehittynyt tai Gringosta on tullut helpompi/miellyttävämpi ratsastaa. Ennen se oli minusta ihan sairaan vahva edestä ja jos vähän käytin pohjetta se singahti eteenpäin. Mutta nyt, vaikka menoa ei voi kunnon ratsastukseksi sanoa, se on niin kivaa! Viikon kohokohtia, heppa on joka kerta niin kiva.. Oon kyllä niin etuoikeutettu, että pääsen ratsastamaan noin hienolla ja osaavalla hepalla. Pakko saada kyllä joskus jotain kuvamateriaalia ratsastuksesta, että näyttääkö se sittenkin ihan järkyttävältä. 

Gringosta kyllä huomaa tylsistyneisyyden. Jatkuvasti saa pitää seuraa tai touhuta sen kanssa, muuten se protestoi karsinassa kovaäänisesti. Onkin hyvä, että minulla on tätä nykyään enään yksi hoitohevonen sillä pystyn laittamaan siihen kaiken huomioni.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Dumipotti 11.10

Viime lauantaina kilpailtiin taas Tuomarinkylässä, estepotin toisessa osakilpailussa. Ratsun virkaa toimitti tällä kertaa Santtu, jonka kanssa hypättiin 70cm. Kyseessähän oli Santun tokat estekilpailut ja ensimmäiset koskaan maneesissa.

Tiesin, ettei Santtu ole koskaan ollut uudessa maneesissa joten ajattelin ottavani ihan rauhallisesti ja menen ajoissa veryttelyyn voidakseni rauhassa kävelyttää heppaa siellä, jotta saisi vähän katsella paikkoja. Aluksi maneesi oli aivan järkyttävä - sieraimet laajoina kuin lohikäärmella Mr.Santeri tuijotti maneesin seiniä, ihan kun joku valkoinen monsteri irrottautuisi sieltä hetkellä millä hyvänsä. Onneksi vauva on sen verran fiksu, että ei ala riehumaan tai hyppimään vaikka jännittääkin.
Aloin siinä sitten ihan hiljakseni verkkailemaan, ravia ja laukkaa vähän vuorotellen tavoitteena vain rento heppa. Santtu rauhottukin aika nopeasti ja oli kuin kotonaan :)

Otin verkan vähän liiankin rauhallisesti, tuli nimittäin hiukan kiire... En tiedä miten saan väännettyä lähtönumeron 20 lähtönumeroksi 26, mutta näin kävi vaan tällä kertaa. Paras puolihan on se, että tapaan aloittaa hyppäämisen vasta 7 ratsukkoa ennen, sillä en koskaan ota paljon hyppyjä verkassa. No kerkesin tulla ristikon ja kerran pystyn (mikä vielä tippui...) millon tajusin kuulutuksesta olevani seuraava valmistautuva! No, oli pakko jättää siihen ja ravaa suoraan kisamaneesille. Kun päästiin sisälle maneesiin, oli taas pikku Santun maailman mullistavia hetkiä, lohikäärmemood syttyi ja koko heppa pyöristyi pinkeäksi palloksi :D

Itse rata meni kuitenkin ihan hyvin. Aluksi katsomon luo meno tuntui hyvinhyvin jännittävältä pienen pojan mielessä, mutta piakkoin pystyttiin sekin ohittamaan ilman suurempaa draamaa. Perusradalla kaikki esteet olivat vähän jännittäviä ja parilla ekalla lähestyminen oli suora kuin Tina Turnerin hiussuortuva. Santtu on onneksi sellanen että kunhan vaan pohkeella tuet ja vähän kannustat se kyllä hyppää pienestä kyttäyksestä huolimatta. Perusrata päästiin puhtaasti ja sitten uusintaan. Heppa oli jo ihan väsynyt 9 hypyn jälkeen, luultavasti stressikin lisäsi sen väsymystasoa. En edes yrittänyt lähteä etsimään "uusintalaukkaa", koska luultavasti se olisi keilannut jokaisen esteen.. Uusinnan kolmannella, joka oli okseri tultiin pikkasen lähelle ja heppa ei kerennyt nostaa jalkojaan, joten etupuomi putosi. Pudotimme myös uusinnan viimeisen esteen, joka oli sarjan B-osa. Heppa oli jo melko raskas ratsastaa, itsekin olin jotenkin ihan sunnuntairatsastustasolla siinä vaiheessa rataa. Tuli pohjaan ja hitaasti A-osalle, sarjaväli jäi liian pitkäksi enkä tajunnut ratsastaa eteen, joten pieni Santeri ratkaisi tilanteen ottamalla vielä toisen askeleen ja rysäytti puomit maahan.. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen rataan, vaikka uusinnassa 8vp tulikin. Toka pudotus oli kuitenkin täysin minun vikani ja muutenkin, heppa jännitti niin paljon ennen rataa ja teki silti kaiken mitä pyysin. On ihana huomata kuinka miellyttämisen haluinen ja kiltti Santusta on kuoriutunut! En ole loppujen lopuksi monella sellaisella hevosella päässyt ratsastamaan, eikä yksikään kisahevosistani ole ollut yhä rehti (vaikka muuten ihania ovatkin).

tiistai 23. syyskuuta 2014

Sinivalkoinen Pilvi

Hupsista.
Enpä muuta sanokkaan tästä pienestä postaustauosta, ei siihen oikein syitä löydykkään.. No kahdessa työssä olen painanut, käynyt koulua ja sen lisäksi juossut tallilla harvasen päivä, joten vapaa-aika on ollut omistettuna lähinnä löhöilylle/netflixille.

Olipas tuonna taannoin koulukilpailut! Pilvi oli ihan super hyvä veryttelyssä. Ainoa heikentävä asianhaara oli oma oksutautini, minkä johdost jouduin veryttelynkin pariin otteeseen keskeyttää. Urheasti kuitenkin taistelin läpi radan. Oma terveydentilani näkyi kahtena räikeänä rikkona radalla - toinen keskiravi lähti laukalle, toka vastalaukka vaihtui.... No kerta se on ensimmäinenkin :D Onneksi Pilvi oli muuten todella tasainen, hyvin avuilla ja teki kyllä kaikki puolestani. Vaikka rikot alensivat pisteitämme, nappasimme luokassa kuitenkin 1.sijan prosentein 61 ja risat.




Viime viikonloppuna kilpailtiin Dumipotin ensimmäinen osakilpailu, minkä järjestit oma seurani Helsingin Wiisikot. Tällä kertaa menin Pilvillä vain 80cm luokan, keräiltiin vähän niitä itseluottamuksen rippeitä takaisin mitkä kesällä murenivat melko pahasti. Verkka meni jälleen päin pyllyä, vaikka ihana Jessica koittikin olla apunani. Jostain syystä oma ratsastus on veryttelytilanteissa yhtä heikkoa, kun bungalaavusta vedetty heinänkorsi. Voikohan sitä edes ratsastukseksi kutsua.. En tiedä teenkö oikean ratkaisun siinä, että jätän siksi hypyt minimiin. Itse koen sen paremmaksi niin että vain "lämmittellen" hevosen, sillä nollautuminen on niin minulle niin vaikeaa jos verkkahypyt epäonnistuvat ja niin käy usein, varsinkin ruuhkaisessa/kiireisessä veryttelytilassa.

No onneksi tunne oli jo tyystiin erinlainen, kunhan radalle päästiin. Mielestäni perusrata oli suht.koht. siisti, hieman ratsastin sarjalle liian lähelle - pelasin todella varman päälle, sillä se herätti tuttuja kauhukuvia eräistä surullisenkuuluisista juhannuskilpailuista.. Kuin viimeinenkin perusradan este oli päästy puhtaasti ylitse, päätin että nythän ratsastetaan sitten uusintaa! Uusinnn ekana oli taas sarja, jolle otin hieman pidemmän tien, mutta muille ratsastin lähinnä "kurvit suoriksi" tyylillä. Videolta katsottuna olisin kyllä vieläkin voinut oikoa ;).. Mutta tällä kertaa se ei ollut tarpeen, kun ratsastimmekin luokan johtoon! Siellä pysyimmekin luokan loppuun saakka ja maailman paras Pilvi pallero toi meille, jälleen kerran, sinivalkoisen rusetin.







Maailman paras heppa! Koitan saada vielä videon youtubeen laitettua, niin lisäilen sitten senkin.

torstai 21. elokuuta 2014

Tänään hypättiin Santerin kanssa ja ei vitsi kun sitten sitä kameraa kenenkään käteen iskenyt, vaikka oli tallilla mukana.. Kuten aikaisemmin olen maininnut, mulla on ollut aika paljo jännitystä pinnassa hyppäämistä kohtaan ja taas oli sama tunne ennen tuntia. Santtu oli alkuverkassa kiva, nykyään se pysyy jo tosi hyvin takajaloillaan laukassakin, kun vielä pari kk sit se oli sille ylitsepääsemättömän vaikeaa.. Aikaisemmin sen vaihteet oli joku mongoloidilaukassa ja hyppää esteen kauempaa mutta kömpelösti yli tai ihan hyvässä laukassa, mutta ei suostu ponnistaa kauempaa vaan haluaa ihan lähelle ja kaataa koko esteen. Hirveesti piti auttaa jo ihan puomeilla, että jaksoi ponnistaa oikeasta paikasta. Oon niin ylpeä hepasta, kun se on kehittynyt niin hirveän paljon.
Alotettiin hyppäämään, ihan kaarevalla linjalla ristikkoa ja okseria. Mulla oli aluksi taas sellanen kummallinen "kylmä tunne", jotenkin sellainen tunne mikä oli kun kärsin joskus rimakauhusta, mutta nyt jo ihan pienillä esteillä. Oikeasti huono olo ja sellanen maailmanlopun tunne. Pari ekaa hyppyä yliratsastin tosi paljon - otin hirveästi kiinni ja kolme askelta ennen lähin puskemaan. Heppa hyppäsi ihan hyvin ja puhtaasti, mutta Sipe painotti että en voi nuorta hevosta ratsastaa noin vaikka itseäni jännittää. Tulee pystyä ylläpitämään sama reipas laukka koko ajan.

Seuraavaksi tultiin suoralla linjalla ristikko-askel-pysty-kaksi maapuomia innarina-pysty. Odotin katastrofia - muistan niin elävästi ensimmäisen kerran kun mentiin vastaavaa tehtävää Sanden kanssa. Eka se meinasi kaatua, sitten se hyppäsi pää jalkojen välissä, seuraavaksi hyppäsi tolpan yli... jatkuvaa kiemurtelua jokasessa välissä yritti kiemurella ulos ja koko ajan piti ratsastaa yli esteestä, ettei kaikki puomit ja tolpat lentele. Voitte kuvitella humalaisen ihmisen kävelemässä suoraa linjaa, pari kynnystä matkan varrella, meno oli sellaista lähinnä.. Mutta nyt! Hyppäsi ekan prikulleen mihin sen toinkin, ilman ylimääräistä varmistelua ja kaikki muutki hyvin, hyvällä tekniikalla, hyvästä askeleesta ja ainoastaan vähän tokassa välissä piti sisäohjalla pitää ettei karkaa ulos linjalta. Tässä vaiheessa kaikki jännitys lähti kuin salaman iskusta. Siis se tunne, kun jääkimpale vaan suli pois sisältä. Tajusin kuinka kivaa tää on ja unohdin kaiken. Tultiin vielä pariin otteeseen tämä sama hieman korkeammilla esteillä ja Santtu suoriutu niin hienosti.

Lopuksi tultiin vielä pötkössä, ekana okseri josta kaarrettiin uran kautta kaarrettiin ristikolle ja siitä vielä linjalle. Paras kierros ehdottomasti! Heppa oli niin hyvä, olen siitä niin ylpeä. Ei enään vauvamaisia virheitä yhtään, vaan suoriutuu kuin mikäkin konkari. Ylpeyden aihetta vielä, että suostui ekaa kertaa koskaan vaihtamaan lennossa laukan, ei vitsi mikä hieno makkara. Olin niin iloinen, oli oikeasti tosi kivaa ja en jännittäny yhtään lopputunnista.

Mennään 30.8 rataharjoituksiin 60cm kokeilemaan onneamme. Toivottavasti hepan tsemppi pysyy samanlaisena, en kyllä usko että sen psyyke kauheasti kärsii kisatilanteissa on se niin kiltti loppujen lopuksi. Täytyy vaan toivoa, että oma mielentila pysyy samalla tasolla eikä taas karkaa sinne nössölandiaan. Pitää varmaan opetella meditoimaan tms.

Muuten niin mahtavaa päivää synkensi rakas mammanpoikani Gringo, joka nyt jostain syystä oli kapinallisella tuulella, varmaan kantaa kaunaa kun en oo pariin päivään tuonu pullaa... Saa luvan olla huomenna kiltisti, ellei halua uutta liikanimeä "idiootti".
Raksun kanssa kun oltiin vielä väleissä

Tää kuva on keväältä, mutta laitetaan nyt kun Santtuli on niin söpis


ps. Oon kiitollinen Ida tost bannerista, mutta en kestä kun joka kerta kun katon sitä tulee mieleen joku Vapahtaja tai hengellisen johtajan mainosjuliste. Että jos joku innokas haluisi tehä vähän vähemmän "mahtipontisen" niin olen ikuisesti kiitollinen :D

maanantai 11. elokuuta 2014

Tuntsarit

Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisoista, eli "tuntsareista" on kulunut jo viikko ja ajattelin vihdoinkin kirjoitella niistä.. En oikein tiedä mitä sanoisin. Kisat menivät osaltani "ihan hyvin", mutta olen silti jotenkin todella pettynyt. En hevoseen, vaan itseeni lähinnä. Perjantaina oli karsintaluokka HeB:0. Veryttely meni _todella_ hyvin, ihan loistavasti. Menin veryttelyssä radan läpi, joka meni loistavasti. Taisin sitten vähän jäädä sinne pilvilinnoihin... Radalle tultaessa tein jonku ihme slidingstopin ja kas kumma kun hevonen ei seissyt paikallaan. TIEDÄN kuinka vaikeita pysähdykset ja peruutukset on Pilville, silti en valmistellut en tiedä käytinkö istuntaa ollenkaan! Sama toisessa pysähdyksessä, jossa oli vielä peruutus.. Pilvi meinasi peruuttaa ulos radalta, onneksi kerkesin ratsastaa ajoissa eteen, mutta "peruutus" muistutti lähinnä kiven päälle astuneen lehmän kärsimysnäytelmää...
Minulla oli myös ihan hirveitä ongelmia pitää ohjia kädessä.. Ne valuivat ihan koko ajan pois ja koko ajan jouduin korjaamaan. Radan jälkeen huomasinkin, että 10krt käytetyistä kumiohjista nappulat ovat kulunee suoraan sanottuna paskaksi, noin 10cm alueelta missä tavataan Minnan kanssa ohjisa kiinni pitää. Tosi kiva juttu. Mutta tää ei ollu syypää mihinkään, varmaan vaan häiritsi keskittymistäni enempää. Onneksi hevonen oli ihan hyvä ja se pelastikin varmasti suorituksemme katastrofilta. En keskittynyt yhtään, alisuoritin ja jännittin ihan liikaa. Ärsyttävää kun en osaa kontrolloida jännitystäni ja menen ihan lukkoon. No saimme kun saimmekin 62,2% (joka tosiaan on aika alisuoritus, kun kaksi viikkoa sitten samasta radasta 67%......) Mutta sijotuttiin kuitenkin sijalle 7/42 ja 11 pääsi luokasta finaaliin. Eli finaaliin jes, piristi hieman vaikka olin aika pettynyt itseeni koko illan.

 Lauantai aamuna heräsin iloisena - ei jännittänyt sitten yhtään! Olin ihan positiivisella mielellä - kunhan saan tän fiiliksen pidettyä, hevonen on yhtä hyvä kuin eilen kaikki on hyvin! No verkassa tietty asiat sitten muuttuivat.. Ensimmäistä kertaa koskaan, Pilvi oli _ihan hirveä_ ratsastaa. En normaalisti käytä sillä raippaa, koska on aika herkkä, mutta nyt jouduin suorastaan piiskata sitä eteen. Lisäksi Sipe ehdotti jos olisin laittanut rissat jalkaan (normaalisti menen vain 20mm), mutta siihen en viittinyt ilman aikaisempaa kokemusta lähteä. Lisäksi hevonen ei halunnut taipua, puri oikeaa kuolainta ja laukassa juoksi täysiä alta. Onneksi loppua kohden parani, mutta olin siinä vaiheessa itse niin hermostunut, että taas oma keskittyminen lähti.

 Onneksi Pilvi on niin kisakorea, että radalla muuttui ihan täysin. Kerrankin ratsastin myös itse eteen, radan alusta loppuun asti. Rata oli paljon parempi kuin edellinen ja siksi prosentit yllätivätkin - 60,551%.. Noh, selvisihän sitten että tuomaripeliä taas kerran. Toisella oli selvästi asenne alusta alkaen, ettei pidä minusta - Pilvellä on loistava käynti, jota kaikki aina kehuu. Päätuomarilta oli molemmat keskikäynnit 7 ja kommentit molemmissä kohdissa "hyvä yliastunta". Tämä toinen seepra oli taas antanut molemmista 5,5 "ei yliastuntaa".  Lisäksi tämä henkilö oli kirjoittanut vastalaukkaan "vaihtaa lopussa" 4,5... Kas, kun en itse tunne laukanvaihtoa ja kas kummaa kun toinen tuomari ei tätä nähnyt ja häneltä taisimme saada 6,5. Toinen laukkavoltti, päätuomari 7 "kaunis, pyöreä" ja tältä toiselta 5 "jäykkä". Oli kyllä todella ristiriitaista kommentointia läpi linjan. Onneksi tämä päätuomari on sen verta tunnettu ja arvostettu koulutuomari, niin pystyn luottamaan hänen (ja katselijoiden...) sanaan. Ihan sama mitä joku nevöhööd-tuomari jostain mikämikämaasta on mieltä. Olin kuitenkin paljon tyytyväisempi tähän rataan, kuin edelliseen. Jälkeenpäin tietty taas videolta katsottuna nään virheitä, mitkä pistää ärsyttämään. Mutta niitä virheitä, mistä sanomista tältä yhdeltä niin rankalla kädellä sain, en havaitse.



Esteillä meillä tuli yksi tökkö, joka menee omaan piikkin. Luotin liikaa hevoseen, olisi pitänyt varautua. Huono paikka, väsynyt hevonen - olisi pitänyt osaa reagoida. Kuitenkin muuten rata oli ihan tasainen ja hyvä, heppa oli hyvä ratsastaa, joten olen ihan tyytyväinen.


 Jälkeenpäin oloni on kuitenkin kisojen jälkeen ollut todella tyhjä ja jotenkin olen pettynyt itseeni. Ei auta kuin jatkaa. Tiedän asettavani itselleni hirveät paineet ja olevani itsekriittinen, mutta toisaalta jos en analysoisi virheitäni, en varmaan myöskään pystyisi edistymään. Täytyy päästä ikävien tuntemuksien ohitse ja ottaa niistä oppia.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Estejussi

Menee nyt vähän ristiin näiden kuvien laittelut, mutta mitäpä tuosta..

Estejusseista on nyt siis kulunut jo kuukaus aikaa, hupsista keikkaa... Jotenkin ei ole innostanu asiasta sen enempää kirjoitella, koska tulos ei nyt ollu mikään ihan paras mahdollinen.
Menin siis Pilvillä 90cm alueluokan. Verkassa jo hevonen ei ollut ihan terävimmillään ei ollut löysä, mutta tavanomaista energiaa puuttui. Jätinkin tarkoituksella verkkahypyt minimiin ja tulin pystyn sekä okserin molemmat ainoastaan kaksi kertaa. Hypyt olivat ihan hyviä, joten hyvillä mielin jätin siihen.

Noo radalle sitten.. Ensimmäinen este hyvin, toinen este jouduin vähän tuuppaa mutta ihan hyvä samoin kolmas. Neljännelle tuli ihan aavistuksen pohjaan mutta ehdin ottaa pienen tasapainottavan pidätteen, minkä ansiosta hyppäsikin enemmän ylös. Nelosen jälkeen koko näkökenttäni sumentui ja jouduin irrottaa toisen käden ohjasta, jotta pystyn pyyhkimään silmäni XD. Onneksi oli hyvin aikaa ja kerkesin hyvin seuraavalle esteelle. Oikeastaan koko perusrata oli mielestäni ihan hyvä ja sujuva. Kun uusinta alkoi koitin vaihtaa vähän isompaa vaihdetta, mutta tunsin välittömästi kuinka hevonen vain löystyi. Päätin siis etten enää vauhtia lisää koitan saada sen jaksamaan edes tässä laukassa. Uusinnan eka ja toka jees. Sitten sarjalle... Totanoin.

Vieläkään en ole aivan varma mitä tapahtui. Muistan ajatelleeni jo kaukaa ennen estettä, että en näe askelta. Silti en oikeastaan reagoinut mitenkään, paitsi juuri ennen estettä PUSK. Mikä idiootti. Mitä minä ajattelin aah. Vaikka askel ei olisikaan osunut, jos olisin ottanut tasapainottavan pidätteen ja tukenut hevosta loppuun asti, olisi se sen varmaan lähempää hypännyt. Mutta koska jätin sen yksin, se oli valmiiksi jo väsynyt, ei se jaksanut enään lähteä minua pelastamaan. Tipuin kiellosta suoraan leuka/naama edellä, minkä jälkeen käännyin niskan kautta ympäri.

Lopputuloksena oli selkä hellänä, niska jäykkänä ja naama oli vähän turta. Ei onneksi sattunut sen pahemmin, vaikka ainekset kyseisessä laskeutumistyylissä kyllä olikin. Enemmän henkinen puoli kärsi. Ahdistaa tosi paljon tulevat kisat. Onneksi fiksuna varasin estekurssin, joka siis meni jo ja se antoi vähän varmuutta. Silti koko ajan pyörii päässä ajatukset, miten voin estää itseltäni typerät kämmäilyt ja arviointivirheet. Tuntuu että olen niin monta kertaa onnistunut hevosenkin kaatamaan, oman virhearvion seurauksena. Toivon, että tämä tunne menisi ajan kanssa ohi sillä ei ole yhtään mukavaa...

Video radasta ja tippumisesta


lauantai 19. heinäkuuta 2014

haastetta ja kuvia estejusseista

1. Elämäsi tärkein hevonen?

- Kaikista hevosista Matilda. Yksinkertaisesti, ei tarvii kauheasti selitellä. Mut jos sanottava vielä keskuudessamme olevia heppoja niin  Pilvi tai Gringo. Tykkään molemmista tosi paljon, mutta eri tavoin. Omakseni ottaisin kyllä Pilvin, mutta jos mietitään parempaa "hengailuseuraa" niin Gringo vie kyllä voiton, Pilvin sosiaaliset taidot on niin pateettiset...


 
2. Elämäsi tärkein saavutus?

- Elämäni? Still alive.. no jos tarkotettii jotain heppajuttuja, niin varmaan sellaset kaikki "itsensäylitykset" en osaa nimee mitään yhtä tiettyä.





3. Mihin tähtäät ratsastaessa/missä ovat tavoitteesi?

- Haluun kehittää ja hioa taitojani mahdollisimman hyvälle tasolle, haluun olla hevosystävällinen ratsastaja. Haluisin osaa ratsastaa täysin eleettömästi. Nyt on tavallaan hyvä, kun en voi tuntihepalla edetä korkeampiin luokkiin niin voin justiinsa hienosäätää kaikkia juttuja, jotka on itelle vaikeita. Onhan tässä vielä paljon opittavaa. Haluisin paremman estesilmän ja haluisin että sellanen turha jännittäminen missään ratsastustilanteis loppuisi. Joku päivä oon viel paras.

4. Mitä luultavasti harrastaisit, jos et ratsastusta?

- Netflixin liikakäyttöä ja vieläki ylempää ylensyömistä. Oikeesti olisin varmaa jatkanu jonku soittimen soittamist ja varmaa futistaki, kaikki vähä jäi ku hepat astu elämää.
 




5. Oletko suunnitellut ammattia hevosista itsellesi?

- Voisin, jos ei tarvisi opiskella missää tyhmäs heppakoulussa :D opettajana siis olis ihan kiva, tykkään auttaa muita.


6. Kuinka tärkeänä pidät hevosia elämässäsi? Voisitko olla ilman niitä?

- Kunnioitan hevosia enemmän kun suurinta osaa ihmisistä. En usko et pystyisin olla ilman ja oon miettiny usein et tilanne, jos vaikka sairastuisin tosi pahaan hevosallergiaan tms, olisi kamalin kauhuskenaario ikinä. Koen myös et ratsastus on ainoa, missä oon oikeesti onnistunu  ja missä oon hyvä, missä voin olla itestänikin ylpeä. Tohon kunnioituksee palaten, kyllä mäkin joskus hevosia komennan jos ne käyttäytyy kuin apina, mut vihaan niin paljon sellasii ihmisiä jotka jatkuvasti huutaa, haukkuu, syyttää kaikista virheistä hevosia, eikä tosiaankaan nää sitä arvoo mikä siin on. Ihan ristiriitasta, että vaikka hevosella ei nyt suoranaisesti tunteita ole, niin silti niitä kohtaan käyttäydytään joskus tosi epäkunnioitettavasti siitäkin huolimatta kuinka paljon ne ihmisten vuoksi tekee.



7. Kuinka lähipiirisi suhtaantuu harrastukseesi? Kannustetaanko sinua?

- No hyvinhän ne, vanhemmat on molemmat itse hevosihmisiä, käy ratsastustunneilla myös. Tukee jonkun verran rahallisesti edelleen, vaikka pääasiassa itse hoidan laskuni nykyään. Isä erityisesti on innoissaan katsomassa kisojani. Huvittavaa myös se jos olen jossain tilanteessa ratsastanut huonosti, isälläni on tapana nostaa kissa pöydälle ja vaatia selitystä siitä miksi "alisuoriuduin".

8. Jos sinun olisi pakko, niin mistä luopuisit elämästäsi?

- Kunhan saisin heppojen kanssa olla, eläisin toimeentulevasti niin melkeimpä kaikesta. En koe olevani todellisuudessa kovin vaativa, vaikka haaveilenkin paljosta.


9. Millainen olisi vuotesi ilman hevosia?

- Varmaa todella mitäänsanomaton ja en tekis varmaa mitää järkevää koulun ohella.

10. Kadutko koskaan tekemisiä asioita hevosten kanssa?
 
- Tottakai. On tilanteita jossa olen hermostunut hevoseen, vaikka se ei automaattisesti olisikaan syyllinen turhautumiseen aiheuttaneesta tilasta.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Estekurssi päivät 2 ja 3

Muutama postaus nyt rästissä estejussi ja sitten tästä kurssista. Aika extemporesti varasin viime viikolla kurssin täksi viikoksi ja se kestikin maanantaista perjantaihin. Ma,to,pe menin Pilvellä ja ti+ke muilla hepoilla. Ajattelin jakaa nyt niin, että kirjotan Pilvi tunneista oman postauksen sitten.

Tiistaina menin siis kurssitunnin suomenhevostamma Mantalla! Alun perin piti mennä Prinssillä, mutta  niin ja näin päädyin Mantaan. Oli oikein hauska tapaus :D Hevonen on vielä hieman raaka, mutta oikein söpö ja innokas putte. Menohaluja vähän liikaa, mutta kuuntelee istuntaa todella
 herkästi.


 Mentiin aluksi aika simppeliä tehtävää, pari estettä kaarevalla linjalla eka 6 askeleella hieman kiinni ja sitten normisti 5-askeleella. Vaikka heppa liikkui eteenpäin varsin riittoisasti, niin sen laukka oli kuitenkin lyhyt ja jouduttiinkin vähän oikomaan linjalta tavoitteen saavuttamiseksi. Tehtävään lisättiin vielä yksi este, ekalta esteeltä käännetään voltti laineen yli jonka jälkeen suhteutetun toiselle osalle. Lopuksi tultiin vielä kahden askeleen sarjaa, jonka jälkeen edellä oleva tehtävä. Tunti sujui kerrassaan melko sujuvasti ja heppa pysyi suhteellisen rauhallisena. Oli kyllä kiva uusi tuttavuus, suokit on aina niin hauskoja.


Keskiviikkona meninkin yhdella lemppareistani, Antilla. Antilla oon useesti koulua mennyt, mutta hypännyt en aikaisemmin ole. Hieman jännitin ennen tuntia pääsenkö sen megaloikkiin mukaan, mutta ainoastaan yhdessä hypyssä olin hieman jäljessä :D




Mentiin aluksi puomeilla neljän esteen linjaa siten, että aina puomin ylityksen jälkeen voltti ja sama puomi uudestaan, sen jälkeen seuraavalla puomilla sama etc. Käännökset oli aika tiukkoja ja kaarteessa joutui vähän punkemaan että sai laukan ylläpidettyä pyörivänä, mutta hienosti Anakonda suoriutui. Esteillä tultiin hieman eritavalla, eli voltti tehtiin esteiden välissä niin ettei samaa estettä hypätä enään toista kertaa. Toiseen suuntaan oli hieman hankalampi saada myötälaukka, selvästi vahvempi toisessa kierroksessa. Tultiin myös aika simppeliä jumppasarjaa, jonka kanssa ei ollut mitään ihmeellisiä ongelmia. Lopuksi tultiin molemmat tehtävät peräkkäin. Antti oli tosi kiva, tunteeni sitä kohtaan saattoivat jopa nousta entisestään :) Ehdottomasti kivoimpia opiston hevosista Pilven ja Santerin ohella.


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Santeri

Tänään taas hyppäämistä Santiagon kanssa ja voi että se meni nätisti! Mentiin samaista rataa, kun eilen ja vain yksi este tuli alas koko radan aikana! Mikä progress. Vähän vielä jännitti erikoisesteet ja niiden yli mongoloidityyliin, mutta ei yhden yhtäkään kieltoa/ohimenoa.. Vaikka oli tosi kuumaa ja hiostava päivä, heppa jaksoi yllättävän hyvin. Ei vitsi, että olin tyytyväinen.





näistä edeltävistä kuvista huomaa, kuinka se vähän kattoo "mörköjä"





Kaunis kiitti Nellille kuvista!







tiistai 3. kesäkuuta 2014

Esteitä

Nyt oon tässä viikon aikana päässy hyppelemään kolmisen kertaa, joka on suorastaan ihan SIKANA koska oon viimeisen vuoden aikana tosiaan hypännyt niin paljon vähemmän, kuin edeltävinä vuosina. Tuntuu kanssa, että olen saanut vähän "otetta" takaisin, ainakin silmä oli yhdessä vaiheessa ruosteisempi kuin 100-vuotta kaivossa maannut rautatanko.

Pilvellä kanssa päästiin vaihteluksi kouluradoilta estetunnille, näin pitkästä pitkästä aikaa ja voin sanoo et oli tosi kivaa! Oon aikasemmin ehkä 3-4 krt sillä hypännyt, enkä oo ikin oikeen löytäny sitä hyvää rytmiä yms. mut nyt palaset jotenkin loksahti paikoilleen. Ratsastin tarpeeks eteen ja yritin myös ratsastaa paikoille. Mul oli joskus kivikaudella ihan hyväkin silmä, mutta jossain vaiheessa aloin jännittämään hyppäämistä jonkin verran sekä aloin hyppäämään lähinnä kieltävillä otuksilla, jossa se ylimääränen meni sitten hevosen esteen yli saamiseksi. Pilven kanssa ei tällasta tarvii jännittää yhtää, sillä se on todella varma esteillä. Ainoo ongelma on se, että se helposti on löysä ja tulee pohjaan, mutta tällä kertaa ei tullut kuin yksi hyppy pohjaan ja se oli oman virhearvion seurausta, kun ratsastin suhteutetulla liiaksi eteen.

jaihoo inkkariponi





Mentiin siis ensiksi 9 esteen rata, ns. perusratana, jonka jälkeen mentiin "uusintana" vähän lyhyempi versio. Mulle sattui itselleni pieni kämmi uusinnassa, käänsin ekan esteen jälkeen väärään suuntaan.. no kyseessä oli kuitenkin uusinta, niin pikaratkaisu ja käännyttiin sitten siitä kuitenkin esteelle, hah. Onneksi oli Pilvi alla, helposti yli vain. Loppuratakin meni ihan hyvin ja oli tosi hyvä fiilis.




Pilven lisäksi olen hypännyt nyt jonkin verran Sandegilla, eli tutummin Santulla. Santulla on pieni vauva-hevonen, joka ei ihan vielä ymmärrä esteitä. Meidän aikasemmat tunnit on menny tolppien yli hyppäämiseen, koko esteiden kaatamiseen, kiemurteluun, ohimenoihin yms. Santtu on nyt kuitenkin kovaa vauhtia oppinut ja tänään tehtiinkin ihan hyvä rata. Tottakai tiputettiin varmaan puolet esteistä, mutta tällä kertaa heppa otti ne takajaloilla, eikä perus "tulen esteelle aah kiemurtelen 20m, menen ihan pohjaan hyppään ja kaadan etujaloilla puomit ja tolpat" mitä on kyllä meno aika paljon ollut ainakin alussa... Santiago suostui pysymään laukassa missä pyysin ja hyppäsi paikoilta mistä pyysin häntä hyppäämään. Vähän erikoisesteet jännitti, mutta niiden yli vain vähän isommalla hypyllä. Olin niin tyytyväinen, poni on niin raaka kuitenkin ja sillä ei ole hirveästi voimaa vielä. 9 esteen rata tuntui jo rankalta, selvästi oli väsynyt viimeisten esteiden kohdalla. Ohessa muutama pätkä radasta.



ps. Opin vihdoin upottamaan näitä videoita... Oon aina miettiny miksen onnistu, sit tajusin et pitää mennä tuolt HTML välilehden kautta :'D